Jotta tänne tulisi jotain luettavaa niin laitetaan sitten minun runoseni ^^

Jälleen

Nään jylhän varjon kivien takaa                                                                                                            ja kohta sen kantaja esiin tupsahtaa,                                                                                                  siinä seisoo sanomatta mitään,                                                                                                            tuijottaa vaan herkeämättä suloisilla silmillään.

Sanon hiljaa,                                                                                                                                        kuiskaan vain:                                                                                                                                   Sadepisarat poskellasi,                                                                                                                     kuin itketyt kyyneleet.                                                                                                                    Valuvat pitkin roisoista pintaa,                                                                                                             se tuo keiheuden rintaan                                                                                                                        ja saa minut jälleen tuntemaan. 

Näinh.. ^^